BUBISSA

Bubissa jakkaralla illan hämyssä tummuvat varjot heittävät katseensa, savuisen ilman keskeltä. Sanat leijailevat ihmisten suusta, samassa katseet kiertävät ympäri huonetta etsien sipivaa kohdetta. Jakkaralla istuu vanhempien keskellä pieni elämän alku, hänkin katselee elämärientoa pienen ihmisen näkökulmasta katsoen. Savukiekurat tulevat ja etsivät sopivaa kohdetta kenen aisti sen saisi ottaa vastaan, pienen elämän alkuheilauttaa kädellään savukiekuraa pois, joka tulee haitallisen lähelle. Pieni tyttönen katselee molempia vanhempiaan arastellen, äiti minä olen kuullut puhuttavan hyvästä paimenesta, täällä ei näy vielä, täällä ei näy vielä milloin se tulee tänne ja tuleeko se milloin? Lastenhuoneen seinällä on kuva suojelusenkelistä, ei se näyttänyt olevan ainakaan tuolla poliisiautossa, joka vei toisen miehen tulta ulkoa. Älä nyt hupsi tyttö, istu hiljaa ja odota. No tuleekse tänään, vai mitä mun pitää odottaa? Äiti ja isä, mitä on tuo aine, joka vie teidät niin kummalliseksi? Äiti, milloin se tulee hyvä paimen, joka ottaa uupuneet syliinsä? Isä, tuokin mies tuolla on kuin sinun rekipainimessa ollut, jossa sinä teet rekeen jalakset. Täällä on paha olla, lähdetään kotiin, odota vähaisen, kohta, kohta. Äiti minä haluan tavata sen hyvän paimen, josta kuulin siellä kirkossa puhuttavan, minäkin haluan, että hän ottais äiti sinutkin ja isän ja meidät kaikki. Äiti, mikä sinun on, sinä itket? Äiti, minä rakastan sinua, isä sinun poskillasi on vesipisarat, mikä sinun on? Missä se hyvä hyvä paimen on? Täällä on paha olla, lähdetään kotiin, kotiin. Onko minun siskoni ja veljeni matkalla hyvän paimen luokse? Haluan kotiin, minua pelottaa täällä.

S I R P A L E E T

Sirpaleet.

Sirpaleet. Nuo - elämän pienet sirut. Minun elämäni on sirpaleina, pieninä murusina, pieninä palasina ympäri maailmaa. Minun ajatukseni - minun sydämeni, oma elämäni revitty pois juuriltaan. Juuriltaan, missä ne minun elämäni juuret ovat? Minun käteni, jalkani, ajatukseni kaikki on hajallaan. Olen kuin saviruukku. Elämän pyörän, joka ajoi ylitseni, musersi minut. Niin, siellä minä olin elämän pyörän alla. Minuuteni oli kadonnut Rakkauteni oli kadonnut Hei! mitä on rakkaus? Kuulin puhuttavan rakkaudesta. Mitä se on ja mistä sen voi löytää? Etsin itseäni. Etsin elämääni. Etsin totuutta ja rakkautta. Olin suuren palapelin edessä - etsimässä itseäni. Jostain kaukaa hahmottui se kokonaisuus, se tuntuu olevan kaukana. Joku kertoi löytäneensä Jeesuksen. Minäkin olin elämän pyörän rikkomana, syntymästäni saakka. Minut rikkoi sukuni - menneisyys. En tuntenut itseäni. Kuka minä olin? Mistä tulen? Tämä mahtava elämän mestari Jeesus, otti minut hoitoonsa. Olen saanut jo kauan olla hänen hoidossa. Minä olen alkanut elää ja kasvaa Hänen avullaan. Hän sanoi: ” Rakas ystävä, lähde sinäkin mukaan. Mennään yhdessä, kyllä mestarin löytää voi.” Menimme yhdessä. Löysimme suuren mestarin Jeesuksen Kristuksen. Amen. -Kari-

KYYNELVIRTA

KYYNELVIRTA LAAKSOISSA VIRTAA KYYNELVIRTA ALKUNSA SAA SURUT JA MURHEET SYNNYTTÄNEET OVAT PIENET PUROT PIENET PUROT SAAVAT ALKUNSA PIENISTÄ ASIOISTA PIENTEN TARINOISTA KIELENKANNAN KANNITTIMISTA VÄÄRÄN SANAN ANTIMISTA PAHAN MIELEN PAUHINASTA ILON PIENISTÄ PISAROISTA PUROT VIRTAA MAAN ALLA PIMENNOISSA VALOLTA KUUTAMON KAJOSTA KAUKANA VALHEEN VUORTEN LAAKSOISSA METSÄN MAHTAVAN PEITOSSA KEN SEN NÄKEE KEN SEN KUULEE KEN AISTII KULKIESSA MATKATESSA IHMISMERELLÄ ASTELLESSA AITAN POLUILLA TUVAN VIERUSTAA KAIHOTEN IKÄVÖIDEN IHMISLASTA SYNTYPERÄÄNSÄ SUURENMOISTA KÖYHINTÄ MUTTA RIKKAHINTA MAAILMAN SUURTA KUNINGASTA LUOJAN SUURTA LAHJAA AINUTTA OMAA POIKAANSA KANSA KAIHOTEN KAIPAAPI IKÄVÖIDEN ITKEEPi RISTINMIESTÄ RINNALLENSA OPPAAKSI ELON TIELLEEN

Profetia Suomelle 19.8.2013 Niin halpana piti Suomen kansa Jumalan. Nousi toistensa aviovuoteelle. Saastutti itsensä ja toiset kanssa kävijät. Nyt on tulossa suuret muutokset. He tulevat huutamaan avukseen elävää Jumalaa. Koko kansan on tehtävä parannuksen soveliaita hedelmiä. Tältä kansalta on aika käymässä vähiin loiston ja yltäkylläisyyden kanssa on ylpeilty komeilla taloilla ja kaikella muulla mitä olette hankkineet. Katsokaa omia työpaikkojanne ja omaa kotianne, onko Jumalan Sana saanut sijaa elämässänne, töissä ja kotona? Jes. 49:4 Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".

Näky Suomelle, Helsingissä 1. syyskuuta 2018: “Suomen yllä käydään taistelua. Se on taistelu Suomen kohtalosta ja syntymäoikeudesta.” Kuullessani nämä Herran sanat, enkeli ilmestyi minulle. Enkeli oli pukeutunut viittaan, jossa oli sateenkaaren värit. Tiesin heti, että tämä oli Jumalan seitsemän hengen enkeli, joka on Herran valtaistuinsalissa. Aiemmilla kahdella kerralla, kun olen nähnyt tämän enkelin, hän on tuonut minulle sanoman ennalleenasettamisesta ja reformaatiosta. Kun katsoin enkeliä, hän nosti ylös vaa´an. Vaa´an kupit alkoivat liikkua. Ja kuulin Herran sanovan: ”Suomen kansa on äärirajalla.” Ja jälleen näin, että Suomen yllä oli taistelu. Yhtäkkiä enkeli lähti pois. Aloin rukoilla Hengessä, ja hyvin voimakas näky avautui eteeni. Herra näytti minulle Suomen kansan, Kristuksen seurakunnan Suomessa. Näin Helsingin, ja näin, että Herran käsi tarttui kansaan. Näin, kuinka Herra laittoi Suomen kansan tuleen, ahjoon. Katsoin, kuinka Herran käsi lisäsi ahjon kuumuutta. Kuulin Herran sanovan minulle: ”Suomi tullaan tuntemaan kansana, joka on taottu minun kunniani tulessa.” Sitten Herra otti kansan tulesta, toi sen lähelle kasvojaan, katseli ja tarkasteli sitä. Sitten hän laittoi sen takaisin tuleen. Ja taas hän kuumensi ahjoa lisää. Herra toisti tämän kaiken seitsemän kertaa. Joka kerta, kun hän laittoi kansan tuleen, hän lisäsi kuumuutta. Joka kerta kun hän otti kansan tulesta, näin kuinka hän otti vasaran ja takoi kuumana hehkuvaa kansaa. Seitsemännellä kerralla hän laittoi kansan öljyyn. Kun kansa upotettiin öljyyn, liekit nousivat ylös. Herran käsi teki tämän kolme kertaa. Kysyin Herralta: “Mitä Sinä teet?” Hän sanoi minulle: “Muotoilen kansan uudelleen ja uudistan sen.” Katsoin kuinka Herra vasaroi metallinpalaa, joka laitettiin ahjoon. Katsoin, kun Hän muotoili siitä miekan. Herra sanoi: ”Minä teen Suomen kansasta voimakkaan sota-aseen.” Seuraavana yönä Herra vei minut takaisin samaan näkyyn. Kysyin, mitä hän oli katsonut ja tarkastellut kansassa. Hän näytti minulle, että seitsemännellä kerralla, kun hän otti miekan ja tarkasteli sitä, hän pystyi näkemään oman kuvansa heijastuksen siitä. Kuulin Herran sanovan: “Suomen kansa ei ainoastaan kanna enemmän kunniaani, voimaani ja auktoriteettiäni, vaan se myös heijastaa minua.“ Herra näytti minulle lisää. Hän otti kansan, joka oli nyt muotoiltu voimakkaaksi, ja hyvin kiiltäväksi ja teräväksi miekaksi, ja Hän lävisti sillä pimeyden. Herra lävisti miekalla vihollisen sydämen. Herra sanoi: “Seuraavan seitsemän vuoden aikana teen taivaallista uudistustyötä. Uudistan ja puhdistan. Ja minun Sanastani tulee vasara, joka uudelleen muotoilee kansan. Ja Hengen öljy tulee yhteen minun Sanani kanssa. Kansa tulee menemään eteenpäin kuin mahtava sota-ase, joka lävistää vihollisen sydämen. Minä teen uutta ruumiissani.” Herra näytti, kuinka monet Kristuksen ruumiissa olivat tulleet tylsiksi ja tylpiksi. Hän sanoi: “En ainoastaan tee puhdistustyötä seitsemän vuoden ajan, vaan sen jälkeen tulee seitsenkertainen ennalleenasetus.” Herra näytti, että Hän on lähettämässä apostoleitaan ja profeettojaan Suomeen tällä hetkellä. Nämä tuovat puhdistuksen ja katumuksen sanomaa, ja he tulevat mukanaan Herran Sana, joka on kuin vasara. Öljy tulee virtaamaan kuin joki. Herra sanoi: “Jo nyt, kun kuuntelet tätä sanaa, minä uudelleen muotoilen sinua. Minä puhdistan sinua. Sanani tulee vasaroimaan sydämesi kovuutta. Otan pois kivisydämen ja annan sinulle lihasydämen.” Tämä oli se näky, jonka Herra näyttti minulle. Seuraavana seitsemän vuotena Herra tekee uutta tässä kansassa. Mutta tulee olemaan monia, jotka yrittävät vastustaa sitä, mitä Herra on tekemässä. Puhdistustyö ei tule olemaan mukavaa, eikä miellyttävän tuntuista. Mutta Herra tulee murtamaan tämän kansan ylpeyden.

Aamulla Herra sanoi minulle: “Rukoile Suomen puolesta.” Rukoilin, ja näin Raamatun huoneessa. Herra sanoi: ”Ota Raamattu, minun sanani vasara.” Otin sen, ja laitoin sen rinnalleni. Välittömästi näky aukeni eteeni, ja näin, kuinka Jeesus itki tämän kansan ihmisten tähden. Ja Herra sanoi: “Minä lähetän itkevät profeettani ja itkevät apostolini tähän maahan.” Vaivuin maahan, ja aloin itkeä Suomen seurakuntien tilan tähden. Ja Herra sanoi: “Jo nyt minä alan liikkua tässä maassa ja kansani yllä. Ja minä liikun sellaisella tavalla, että se saa monet nousemaan ja itkemään tämän kansan puolesta.” Kun ihmiset itkivät, ja Jeesus itki Suomen seurakuntaruumiin tähden, näin, kuinka suuri ja kirkasvetinen joki alkoi virrata maan halki. Kysyin Jumalalta: “Mitä tämä on, mitä näen?” Hän vastasi: “Tämä on kyynelten joki.” Katsellessani sitä, joki alkoi muodostaa valtatietä maan halki. Kysyin: “Mitä joki nyt tekee?” ja kuulin: “Se tekee tietä herätyksen virroille.” “Kerro Suomelle, kerro seurakunnalleni, että olen pitkään koputtanut Suomen ovelle. Päästätkö minut sisään? En aio murtaa ovea, vaan odotan, että minun seurakuntani vastaa. Odotan, että seurakuntani nöyrtyy, katuu ja uudelleen järjestää itsensä. Odotan, että seurakuntani antaa minun tulla sisään. Jos saan tulla sisälle, pyörremyrskyni tulee tähän maahan. Suuri herätys tulee tähän maahan. Suuri ennallistaminen ja uudistus tulevat. Mutta monet johtajat Suomessa ovat jäykkäniskaisia. He ovat enemmän huolissaan omista agendoistaan. He eivät etsi kasvojani. He tavoittelevat kuuluisuutta. Kerro Suomelle, että aika on lyhyt, sillä olen laittanut heidät päätöksenteon laaksoon. Ja jo nyt maailman kansojen keskuudessa on käynnissä taivaallinen erottelu. Kansat ovat puimapaikalla, ja minun seitsemän hengen pyörremyrskyni on tulossa puimatantereen ylle. Erottelen lampaat vuohista. Mutta valinta on Suomella. Tuleeko siitä lammas- vai vuohikansa? Suomi on ystäväni. Minä itken maan tähden.”

Lokakuun puolivälisssä kokoontui melkein kaikista maamme kunnnista edustajia Turkuun Kristus-päivään rukoilemaan maamme puolesta. Asian konkretisoimiseksi kuntien vaakunaliput kannettiin päivän päätilaisuudessa Turku-hallin areenalle ristin muotoiseen asetelmaan ja ja samanaikaisesti eri kirkkokuntien, herätysliikkeiden ja yhteisöjen edustajat (n. 30) rukoilivat maamme puolesta. Myös Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien liput kannettiin esirukousten kohteiksi ja sain itsekin olla mukana tässsä koskettavassa tilaisuudessa yhdessä lähes 10 000 muun rukoilevan ihmisen kanssa. Vain harvoin Suomessa on tilaisuuksia, jossa on kerralla koolla näin kattavasti ihmisiä eri puolilta maatamme! Ja vain harvoin hengelliset tilaisuudet kokoavat kristittyjä yhteen näin sankoin joukoin yli opillisten raja-aitojen tunnuksenaan "Yksi nimi ylitse muiden". Ajatus Kristus-päivästä oli syntynyt turkulaisten opiskelijoiden parissa. Taustalla on huoli maamme hengellisestä, moraalisesta, sosiaalisesta ja myös taloudellisesta tilasta. Monien mielestä kristinusko on saanut kansamme keskuudessa paljon hyvää aikaan, mutta nyt eletään luopumuksen aikaa. Voidaan sanoa, että kristinuskon suojamuurit ovat murenemassa ja sen vuoksi on tarpeen rukoilla maahamme uutta parannuksen henkeä ja Jumalan puoleen kääntymistä. Toivottomuus, masennus ja taloudelliset vaikeudet saavat immeiset epätoivoisiin tekoihin. Tieteisusko ei pysty vastaamaan elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiin eikä tarjoamaan toivoa ja lohtua kuoleman edessä. Kansojen johtajiin kohdistuvat suuret odotukset muutosten aikaansaamiseksi. Mutta varmaan meillä on paitsi kansakuntana myös yksilötasolla syytä parannuksen tekoon ja sen myöntämiseen, että meidän omat syntimme ja valintamme voivat olla syynä niihin vaikeuksiin ja ongelmiin, joiden keskellä nyt elämme. Turkulaisopiskelijat ovat kokeneet, että koska maassamme vallitsee monessa mielessä lähes kansallinen hätätila, kristittyjen on tarpeen kokoontua yhteen rukoilemaan yli kuppikuntarajojen. Vaikka eri kirkkokunnat, herätysliikkeet ja kristilliset yhdistykset ovat olleet suuri rikkaus ja siunauksen lähde maamme historiassa - ja ovat sitä edelleen - Kristus-päivä osoitti, että hengellisistä kodeista on mahdollista joskus myös irrottautua yhteisen asian vuoksi. Turussa, maamme ensimmäisessä pääkaupungissa,nuorten ihmisten näky yhteiskristillisestä ja kansallisesta rukouspäivästä sai toteutua mahtavalla tavalla. Jospa "Turun palo" voisi levitä myös Oulujokilaakson seurakuntiin samoin kuin kristillinen sivistys aikanaan levisi muuhun Suomeen juuri Lounais-Suomesta. Ainakin pientä, mutta rohkaisevaa alkua tästä on jo koettu Muhoksen seurakuntatalolla, kun siellä vietettiin "yhteiskristillistä iltaa" rukouksen ja musiikin merkeissä. Tavoitteena on, että rukouksen viestikapula eli Oulun ja Oulujoen vaakunalippu kulkisi jokivartta pitkin myös muihin kuntiin muistuttamaan kristittyjen yhteisestä haasteesta.

Eija, Kristus-päivässä mukana ollut

Miksi Jumala sallii onnettomuudet?

Monet utajärviset nuoret ja vanhemmatkin ovat kyselleet tänä kesänä, miksi Taivaan Isä salli kolmen nuoren kuolla ja yhden vakavasti loukkaantua autokolarissa. Ehkä myös mietimme, missä kuoleman kohdanneet nuoret ovat nyt ja onko heidän hyvä olla. Kaikenlaiset onnettomuudet virittävät meidät pohtimaan, onko kaikki vain sattuman oikkua, ”huonoa tuuria” tai kohtaloa ja onko elämässä ylipäätään mitään järkeä, jos nuoren ihmisen elämä tulevaisuuden haaveineen saattaa katketa näin rajusti. Ja onko sekin vain Suurta Sattumaa, että niin moni utajärvinen nuori on menehtynyt onnettomuuksissa kuluvan vuoden aikana? Kysymyksiä riittää ja kaikkiin ei taida löytyä vastausta. Rohkenen kuitenkin toivoa, että nämä surulliset tapahtumat voisivat olla herätyshuuto nuorille ja meille kaikille. Helposti me ihmiset kyllä osoitamme syyttävän sormen Kaikkivaltiaalle, kun meitä kohtaa onnettomuus, sairaus tai muu ahdinko, mutta välitämmekö Hänestä silloin, kun meillä pyyhkii hyvin? Usein onnettomuuksien syyt ovat puhtaasti inhimillisiä. Emme kai syyttää Jumalaa, jos emme piittaa Hänen antamista elämän ”liikennesäännöistä” (10 käskyä) ja sitten joudummekin vaikeuksiin? Tai jos kolaroimme, kun emme piittaa esim. nopeusrajoituksista? Toki maailmassa sattuu paljon myös luonnononnettomuuksia, joista periaatteessa voisi kohdistaa syytökset Luojalle eikä ihmiselle itselleen (vaikka monet nykyiset katastrofit menevät joidenkin tiedemiesten mukaan nekin loppujen lopuksi ihmisen piikkiin). Raamatun valossa on myös hyväksyttävä se, että joskus onnettomuudet ovat todella Luojan sallimia ja pahuutemme seurausta. Israelin kansalle annettiin aikanaan Jeremian kautta seuraava varoitus: ”Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.” Olisiko näissä sanoissa miettimistä myös meillä tämän päivän suomalaisilla? Jeesukselta kysyttiin ainakaan, olivatko onnettomuuksissa menehtyneet ihmiset syntisempiä kuin muut. Jeesuksen vastaus oli: ”Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” (Luuk. 13:1-5) Eli meidän, jotka vielä saamme elää, on käännyttävä Jumalan puoleen ja jätettävä kuolleet läheisemme Hänen haltuun, joka oikein ”tuomitsee”. Me saamme esittää miksi-kysymyksiä, vihastua, kiukutella ja kapinoida Taivaan Isälle. Hän kyllä ymmärtää meitä. Samanlaiset ihmiset olivat Jeesuksenkin aikana ja jo ennen häntä. Jumalan hätäpuhelinnumerossa sanotaankin (Ps. 50:15): ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Viimeaikaiset onnettomuudet saavat jotkut meistä tiedostamaan entistä syvällisemmin elämän epävarmuuden ja katoavaisuuden. Monen mielen saattaa taas vallata synkkä pessimismi ja toivottomuus. Eletään kuin viimeistä päivää ja hällä väliä -tyylillä. Onhan ihmiskunnankin tulevaisuus varsin synkkien pilvien peitossa, joten ”antaa mennä kun on alamäki”. Itse olin lukioaikana vakaumuksellinen ateisti ja ajattelin, että uskon asiat ovat vain heikkoja varten, kunnes materialismi ei enää tyydyttänyt sisintäni. Olen edelleen sitä mieltä, että vain Jeesus on vastaus elämän epävarmuuteen, toivottomuuteen ja tyhjyyteen. Jeesus on pelastanut monta inhimillisen avun ulottumattomissa olevaa ”narkkaria” ja vankilakundia, miksei Hän sitten auttaisi ihan ”taviksiakin”. Usko Jeesukseen ei merkitse ensisijaisesti joidenkin ulkonaista käyttäytymistä koskevien ”perinnäissääntöjen” tai tapakulttuurin noudattamista. Aidon uskon ytimeen voi päästä rukoilemalla, Raamattuun tutustumalla ja toisten kristittyjen yhteyteen etsiytymällä. Usko ei tee meitä immuuneiksi sairauksille, onnettomuuksille ja elämän vastoinkäymisille, mutta se antaa meille kuitenkin toivon näkökulman sekä tähän, että tulevaan elämään. Raamatussa kaiken Luoja ja Herra sanoo meille: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra; rauhan eikä turmion ajatukset, minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:11-13)

Eija, Utajärvi